Seitasta otettiin eilen verinäytteet, jotta saataisiin selvyyttä mummo-koiran oireisiin. Seita on viimeisen vajaan vuoden aikana lihonnut todella paljon, turpoaa kuin pullataikina, tuntuu siltä. Tällä hetkellä painoa jo yli 24kg..Seitan kokoiselle koiralle todella paljon :( Onhan tuon syömisiä aina joutunut katsomaan ensimmäisestä pentueesta lähtien, mutta nyt ei ole liikunnan tai ruuan määrä niin paljoa muuttunut, että selittäisi tuon turpoamisen. Samoin on mummeli ajoittain todella rauhaton ja levoton..sekä pissaillut yöllä sisälle välillä myös öisin.
No Päivi kilttinä otti Seitalta muutaman putkilon verta ja tutkittiin vähän kaikkea mahdollista mikä jotakin vain kertoisi. Kilpirauhasta epäilin, ja toivoin kun on aika "iisi" vaiva koiralle kuitenkin..vaan kilppariarvot olivat kohdallaan. Valitettavasti maksa-arvo taasen oli koholla ja kuulemma juuri se arvo, joka antaa viitteitä Cushingin taudista. :( Seuraavaksi tehdään lisäkokeita tuon varmistamiseksi, kortisonirasituskoe. Täällä omistaja nyt sitten on huolesta soikeena ja murheissaan mokoman ihanan mummo-koiran vuoksi. Niin tahtoisin että tuo meidän ilona vielä olisi muutaman vuoden.
Pirteä ja hyvinvoivan oloinenhan Seita on, eli sikäli voidaan sitten diagnoosin saatuamme katsoa tilanteen mukaan mikä sitten on järkevin ratkaisu. Mitenkään kipuilevan ja voimattoman tuntuinen tuo ei missään nimessä ole. Alkulenkistä ja omalla pihalla sättää samalla tavalla kuin mikäkin tättähäärä niin kuin ennenkin. Loppulenkistä on väsy ja vetämätön jos pidempi lenkki tehdään, mutta tämä saattaa johtua tuosta lihavuudestakin.
Katsotaan ja tutkitaan, ja toivotaan parasta..
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Känniläisiä koko komppania
Käytiin eilen Halikossa moikkaamassa ystävääni Päiviä, joka on eläinlääkäri ja pääsi koko koirakomppania päiväkänneille :) Rauhoitettiin ja poistettiin kaikilta hammaskivet. Melkoisen rauhallista porukkaa oli loppuillan ja kotimatkan. Seitalla iski pahin krapula, ainakin vaikutti siltä. Nyt kelpaa sitten taas puputtaa ruokaa naamaan kun on purukalusto putsattu.
 |
| Seita operaation jälkeen |
 |
| Seita kotona "krapulassa" |
 |
| Haldikin on väsy... |
 |
| ...ja Väiski myös |
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Äidillisiä ajatuksia
Käytiin eilen Sofian kanssa neuvolassa ja tämän käynnin jälkeen mieleen nousi suuria ajatuksia :D
Sofialla oli pituus 63,6cm ja paino 5680g, hyvin kasvaa. Tyttö sai myös rokotepiikit, melkoinen säikähdys tuli kun kaksi piikkiä törkättiin reisiin.. :( Rauhottui onneksi nopeasti isukin syliin. Neuvolassa nykyään myös kartoittavat perheen jaksamisia ja voimavaroja ja pientä kyselyä tuon puitteissa tehtiinkin, ihan hyvässä hengessä kuitenkin :)
Sofia oli iltapäivästä ja illasta kovin kipeän oloinen ja itkuinen, kipulääkettä annoin ja kun viimein sain nukahtamaan nukkui onneksi yön hyvin ja söikin sitten jo normaalisti. Illalla ei oikein maito maittanut. Reidetkin olivat ihan turvoksissa raukalla..
Siitä aloinkin miettiä iltasella että voi kun olisi kaikilla elo noin helppoa kuin vauvoilla; kun joku asia harmittaa tai on huonosti, itkeä tirauttaa sen ulos ja kun on kivaa niin naureskelee oikein ääneen. Tunteiden näyttäminen, sitä varmaankin haen.
Neuvolassakin oli puhetta että saa pärähtää puolin ja toisin jos siltä tuntuu, kunhan riidat sovitaan ja puhutaan läpi. Samoin vastavuoroisesti pitää sekin näyttää että toisistaan välitetään, myös lapselle.
Itse olen aina ollut semmoinen, että näytän tunteeni..sekä positiiviset että negatiiviset. Kun harmittaa tai joku asia painaa mieltä, itkeä tirautan helposti ne ulos. Samoin kun olen iloinen ja onnellinen, näytän sen kyllä selvästi :) Kotona jo minulle onkin opetettu että tunteiden näyttäminen on ihan normaalia, ja mitään ei pidä kantaa yksin. Avoimuus, se on myös peruja kotoa. Äitini on pienestä pitäen minulle opettanut että oli kyse mistä tahansa asiasta, kaikki pitää uskaltaa ja voida kertoa. Äiti on sitä varten olemassa <3 Luulen että tämä onkin auttanut minua monessa elämäni vaiheessa..en ole jäänyt yksin hautomaan ja murehtimaan asioista vaan puhunut niistä läheisteni kanssa ja tämä on auttanut jaksamaan ja pääsemään yli.
Aloin tottakai pohtia että miten osaan saman opettaa ja kertoa omalle lapselleni?? Ehkä se tulee sitten ihan luonnostaan kun seuraa perheen elämää eikä lapseltakaan itkemistä kielletä jos siltä tuntuu :) Nykyään kun on lapsilla ja nuorilla todella paljon mielenterveydellisiä ongelmia ja niistä puhutaan niin tottakai sitä miettii mistä nämäkin kaikki johtuu..kaikki eivät varmasti voi johtua perheiden ongelmista. Mikä saa nuorison voimaan niin pahoin? Omalle lapselleen tottakai haluaa tarjota mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja hyvän elämän. Ehkä avoimuus auttaa näissäkin, kunhan ei liian luottavainen ole kaiken suhteen. Tiedä sitä sitten, aika näyttää :) Alkaa kohta vastuu painaa jos liikaa näin vakavia pohtii turhaan ennalta :D
On kyllä jännä juttu miten oma vauva herättää niin vahvat tuntemukset ja jonkin sortin äidilliset vaistot. Itselläkin oikein kyynel vierähti eilen kun toinen niin kipuisena itki eikä mikään tuntunut heti auttavan. :( Äitin syliin sitten lopuksi oli hyvä rauhoittua ja nukahtaa. <3
Koiratkin kulkivat perässä ja tulivat viereen katsomaan kun istahdin, että mikä Sofialla hätänä..mamman mussukoita nekin.
Sofialla oli pituus 63,6cm ja paino 5680g, hyvin kasvaa. Tyttö sai myös rokotepiikit, melkoinen säikähdys tuli kun kaksi piikkiä törkättiin reisiin.. :( Rauhottui onneksi nopeasti isukin syliin. Neuvolassa nykyään myös kartoittavat perheen jaksamisia ja voimavaroja ja pientä kyselyä tuon puitteissa tehtiinkin, ihan hyvässä hengessä kuitenkin :)
Sofia oli iltapäivästä ja illasta kovin kipeän oloinen ja itkuinen, kipulääkettä annoin ja kun viimein sain nukahtamaan nukkui onneksi yön hyvin ja söikin sitten jo normaalisti. Illalla ei oikein maito maittanut. Reidetkin olivat ihan turvoksissa raukalla..
Siitä aloinkin miettiä iltasella että voi kun olisi kaikilla elo noin helppoa kuin vauvoilla; kun joku asia harmittaa tai on huonosti, itkeä tirauttaa sen ulos ja kun on kivaa niin naureskelee oikein ääneen. Tunteiden näyttäminen, sitä varmaankin haen.
Neuvolassakin oli puhetta että saa pärähtää puolin ja toisin jos siltä tuntuu, kunhan riidat sovitaan ja puhutaan läpi. Samoin vastavuoroisesti pitää sekin näyttää että toisistaan välitetään, myös lapselle.
Itse olen aina ollut semmoinen, että näytän tunteeni..sekä positiiviset että negatiiviset. Kun harmittaa tai joku asia painaa mieltä, itkeä tirautan helposti ne ulos. Samoin kun olen iloinen ja onnellinen, näytän sen kyllä selvästi :) Kotona jo minulle onkin opetettu että tunteiden näyttäminen on ihan normaalia, ja mitään ei pidä kantaa yksin. Avoimuus, se on myös peruja kotoa. Äitini on pienestä pitäen minulle opettanut että oli kyse mistä tahansa asiasta, kaikki pitää uskaltaa ja voida kertoa. Äiti on sitä varten olemassa <3 Luulen että tämä onkin auttanut minua monessa elämäni vaiheessa..en ole jäänyt yksin hautomaan ja murehtimaan asioista vaan puhunut niistä läheisteni kanssa ja tämä on auttanut jaksamaan ja pääsemään yli.
Aloin tottakai pohtia että miten osaan saman opettaa ja kertoa omalle lapselleni?? Ehkä se tulee sitten ihan luonnostaan kun seuraa perheen elämää eikä lapseltakaan itkemistä kielletä jos siltä tuntuu :) Nykyään kun on lapsilla ja nuorilla todella paljon mielenterveydellisiä ongelmia ja niistä puhutaan niin tottakai sitä miettii mistä nämäkin kaikki johtuu..kaikki eivät varmasti voi johtua perheiden ongelmista. Mikä saa nuorison voimaan niin pahoin? Omalle lapselleen tottakai haluaa tarjota mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja hyvän elämän. Ehkä avoimuus auttaa näissäkin, kunhan ei liian luottavainen ole kaiken suhteen. Tiedä sitä sitten, aika näyttää :) Alkaa kohta vastuu painaa jos liikaa näin vakavia pohtii turhaan ennalta :D
On kyllä jännä juttu miten oma vauva herättää niin vahvat tuntemukset ja jonkin sortin äidilliset vaistot. Itselläkin oikein kyynel vierähti eilen kun toinen niin kipuisena itki eikä mikään tuntunut heti auttavan. :( Äitin syliin sitten lopuksi oli hyvä rauhoittua ja nukahtaa. <3
Koiratkin kulkivat perässä ja tulivat viereen katsomaan kun istahdin, että mikä Sofialla hätänä..mamman mussukoita nekin.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Pohjalainen pääsiäinen
Pääsiäistä vietettiin koko poppoon voimin pohjanmaalla, Pietarsaaressa. Hyvin mahtui mukaan koko karavaani, koirat häkkeineen vaunujen kera auton takakonttiin. Oli kyllä auto täynnä tavaraa kun pitää olla kaikenlaista mukana..
Pietarsaaressa ei ollut kevä ihan yhtä pitkällä kuin täällä Raisiossa. Luntakin tuli vielä lisää siellä ollessamme, taisi takatalvi iskeä sinne oikein kunnolla. :) Muuten kyllä sää suosi, aurinkoisia päiviä riitti ja käytiinkin koko perheen voimin paljon ulkoilemassa ja koirien kanssa kävelemässä.
Sofia alkanut myös kiukutella hieman hampaitaan jo, selvästi ikenistäkin huomaa että tuloillaan jo on..itse olen kuulemma ensimmäiset hampaani saanut 4kk ikäisenä, taitaa tyttö olla yhtä hätäinen kuin äitinsäkin :D Sofia on kuolannut runsaasti jo jonkin aikaa, nyt on lisäksi ikenet tosi turvoksissa sekä alkanut ruokailut aina välillä tökkiä. Kesken imetyksen alkaa tyttö itkeä ja huutaa ihan hysteerisenä ja kipuisen oloisena. Taitaa aiheuttaa paineen tunnetta ja kipua ikeniin tuo imeminen välillä. Onneksi saa suurimmaksi osaksi sentään syötyä ilman ongelmia niin pysyy tyttö ruuassa :) Yöt nukutaan vielä myös hyvin. Saas nähdä milloin puskevat hampaat kunnolla läpi..voi vielä mennä paljonkin aikaa.
Mukavaa oli Sofian mummilassa reissussa ja matkat menivät hyvin :) Kesällä sitten varmasti seuraavaksi taas uudestaan.
Haldikin pitäisi tänään ilmoittaa ensimmäiseen näyttelyynsä virallisessa luokassa, pentunäyttelyitä muutama käytiinkin silloin kun oli pentu. Pitää varmaan muutama mätsäri etsiä missä käydään harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä ennen virallisia näyttelyitä. Kaksi näyttelyä on toukokuulle katsottuna jo valmiiksi, saas nähdä onko pojalla siinä kohtaa enää lainkaan karvaa jäljellä :D Kuumin kesä pysytellään näyttelyistä pois ja syksyllä sitten taas uudestaan :)
Pietarsaaressa ei ollut kevä ihan yhtä pitkällä kuin täällä Raisiossa. Luntakin tuli vielä lisää siellä ollessamme, taisi takatalvi iskeä sinne oikein kunnolla. :) Muuten kyllä sää suosi, aurinkoisia päiviä riitti ja käytiinkin koko perheen voimin paljon ulkoilemassa ja koirien kanssa kävelemässä.
Sofia alkanut myös kiukutella hieman hampaitaan jo, selvästi ikenistäkin huomaa että tuloillaan jo on..itse olen kuulemma ensimmäiset hampaani saanut 4kk ikäisenä, taitaa tyttö olla yhtä hätäinen kuin äitinsäkin :D Sofia on kuolannut runsaasti jo jonkin aikaa, nyt on lisäksi ikenet tosi turvoksissa sekä alkanut ruokailut aina välillä tökkiä. Kesken imetyksen alkaa tyttö itkeä ja huutaa ihan hysteerisenä ja kipuisen oloisena. Taitaa aiheuttaa paineen tunnetta ja kipua ikeniin tuo imeminen välillä. Onneksi saa suurimmaksi osaksi sentään syötyä ilman ongelmia niin pysyy tyttö ruuassa :) Yöt nukutaan vielä myös hyvin. Saas nähdä milloin puskevat hampaat kunnolla läpi..voi vielä mennä paljonkin aikaa.
Mukavaa oli Sofian mummilassa reissussa ja matkat menivät hyvin :) Kesällä sitten varmasti seuraavaksi taas uudestaan.
Haldikin pitäisi tänään ilmoittaa ensimmäiseen näyttelyynsä virallisessa luokassa, pentunäyttelyitä muutama käytiinkin silloin kun oli pentu. Pitää varmaan muutama mätsäri etsiä missä käydään harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä ennen virallisia näyttelyitä. Kaksi näyttelyä on toukokuulle katsottuna jo valmiiksi, saas nähdä onko pojalla siinä kohtaa enää lainkaan karvaa jäljellä :D Kuumin kesä pysytellään näyttelyistä pois ja syksyllä sitten taas uudestaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)