Syntyi keisarinleikkauksella tasan viikon lasketunajan jälkeen, keskiviikkona 11.1.2012 klo 13.42
Painoa syntyessään oli 3615g ja pituutta 53,5cm. Apgar pisteitä tuli täydet 10..täyden kympin tyttö on tietysti vanhempienkin mielestä, oikein pieni sydäntenmurskaaja ja maailmanvalloittaja!!
Itse synnytys ei ihan ongelmitta mennyt..pienen syke alkoi tipahdella radikaalisti joka supistuksen kohdalla ja syykin selvisi sitten sektiossa. Myös vauvan päästä otettu mikroverinäyte alkoi kertoa synnytyksen pitkittyessä että alkaa stressitila ja vauvan jaksaminen olla koetuksella, joten lääkäri tekikin pikaisen päätöksen että enää ei voida odotella vaan pitää tehdä kiireellinen sektio.
Sektiossa sitten selvisi että napanuora oli kiertynyt kertaalleen hartioiden ja kahteen kertaan alaraajojen ympäri tiukasti. Lisäksi vauva oli ns. avosuisessa tarjonnassa eli naama ylöspäin tulossa (kun pitäisi olla naama äidin selkää kohti). Nämä siis aiheuttivat nuo sykkeen putoamiset.."porkkanat" sykekäyrässä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Leikkaus meni hyvin ja täysin terve tyttövauva saatiin ulos. Äiti toipuu aina kunhan vauvalla on kaikki hyvin :)
Toipuminen onkin lähtenyt hyvin käyntiin ja kotiin päästiin maanantaina 16.1.
Koirat ovat ottaneet pienokaisen mitä hienoimmin vastaan..ensin eivät edes tajunneet turvakaukalossa jonkun olevankaan :D Riemuissaan olivat tietysti kun minut taas näkivät, olinhan poissa kotoa tiistai illasta seuraavan maanantain alkupäivään asti. Eilen Väiski kulki mun perässä koko ajan mihin tahansa menenkin :D
Nyt on sitten vauva huomattu jo ja on sitä koirille näytetty eikä yritetä piilotella. Kovin nuuhkivat ja tutustuvat pieneen. Etenkin kun on mun sylissä ja imetän niin on kovin kiinnostava. Varmaan maidon tuoksukin noita hieman hämmästyttää :) Väiski tuntuu reagoivan eniten vauvan tuloon, mikä on yllättävää. Taitaa olla jotain suojelua tms kun koko ajan on vieressä kun vauvan kanssa jotain tehdään ja etenkin mun lähellä tahtoo olla koko ajan. Eiköhän tämä tästä hyvin lähde elämä vauvan ja koirien kanssa yhdessä hyvin käyntiin :)
Jonkin aikaa olen tässä vielä toipilaana ja koirien ulkoilutus jää tuoreen isän harteille. Kuukauteen en saa mitään vauvaa painavampaa nostaa, kurkotella ylös tai alas..ja muutenkin otettava varovaisesti. Tällä hetkellä myös liikkuminen etenee hitaasti, pienin askelin rauhallisesti eteenpäin. On tuo haava mahassa sen verran iso ja ilmoittaa kyllä etenemistahdin. Nopeasti olen kyllä tähän kuntoon toipunut että pystyy sängystä ylös nousemaan, vaikkakin hitaasti ja kyljen kautta, ja jotain tekemään. Sairaalassa saatiinkin aika nopeasti jättää kipupumppu pois ja siirtyä suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin ja niitä jatketaan vielä kotonakin jonkun aikaa. Kyllä tämä tästä kunhan muistaa ottaa rauhassa :)
Pakko vielä kehua kun hyvää palvelua on kyllä tarjolla Raisiossa; ensimmäinen neuvolakäynti sairaalasta päästyä tapahtuu kotona..neuvolan-täti kävi tänään meillä :) Ei tarvii kylmään lähteä pienen kanssa. Meillä nyt sentään on auto, jolla liikkua ettei kauaa tarvitse pienen kylmässä olla, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Ja näin talviaikaan on kylmässä liikkuminen vastasyntyneen kanssa vähän rajoitettua..
Koitan tänne jossain kohtaa laittaa enemmänkin kuvia pienestä, vähän "aikajanaa" miten se elämä on lähtenyt käyntiin :)
On toinen vaan niiiiiin valloittavan ihana Prinsessa!! <3
