Äidillisiä ajatuksia

Käytiin eilen Sofian kanssa neuvolassa ja tämän käynnin jälkeen mieleen nousi suuria ajatuksia :D

Sofialla oli pituus 63,6cm ja paino 5680g, hyvin kasvaa. Tyttö sai myös rokotepiikit, melkoinen säikähdys tuli kun kaksi piikkiä törkättiin reisiin.. :( Rauhottui onneksi nopeasti isukin syliin. Neuvolassa nykyään myös kartoittavat perheen jaksamisia ja voimavaroja ja pientä kyselyä tuon puitteissa tehtiinkin, ihan hyvässä hengessä kuitenkin :)

Sofia oli iltapäivästä ja illasta kovin kipeän oloinen ja itkuinen, kipulääkettä annoin ja kun viimein sain nukahtamaan nukkui onneksi yön hyvin ja söikin sitten jo normaalisti. Illalla ei oikein maito maittanut. Reidetkin olivat ihan turvoksissa raukalla..

Siitä aloinkin miettiä iltasella että voi kun olisi kaikilla elo noin helppoa kuin vauvoilla; kun joku asia harmittaa tai on huonosti, itkeä tirauttaa sen ulos ja kun on kivaa niin naureskelee oikein ääneen. Tunteiden näyttäminen, sitä varmaankin haen.

Neuvolassakin oli puhetta että saa pärähtää puolin ja toisin jos siltä tuntuu, kunhan riidat sovitaan ja puhutaan läpi. Samoin vastavuoroisesti pitää sekin näyttää että toisistaan välitetään, myös lapselle.

Itse olen aina ollut semmoinen, että näytän tunteeni..sekä positiiviset että negatiiviset. Kun harmittaa tai joku asia painaa mieltä, itkeä tirautan helposti ne ulos. Samoin kun olen iloinen ja onnellinen, näytän sen kyllä selvästi :) Kotona jo minulle onkin opetettu että tunteiden näyttäminen on ihan normaalia, ja mitään ei pidä kantaa yksin. Avoimuus, se on myös peruja kotoa. Äitini on pienestä pitäen minulle opettanut että oli kyse mistä tahansa asiasta, kaikki pitää uskaltaa ja voida kertoa. Äiti on sitä varten olemassa <3 Luulen että tämä onkin auttanut minua monessa elämäni vaiheessa..en ole jäänyt yksin hautomaan ja murehtimaan asioista vaan puhunut niistä läheisteni kanssa ja tämä on auttanut jaksamaan ja pääsemään yli.

Aloin tottakai pohtia että miten osaan saman opettaa ja kertoa omalle lapselleni?? Ehkä se tulee sitten ihan luonnostaan kun seuraa perheen elämää eikä lapseltakaan itkemistä kielletä jos siltä tuntuu :) Nykyään kun on lapsilla ja nuorilla todella paljon mielenterveydellisiä ongelmia ja niistä puhutaan niin tottakai sitä miettii mistä nämäkin kaikki johtuu..kaikki eivät varmasti voi johtua perheiden ongelmista. Mikä saa nuorison voimaan niin pahoin? Omalle lapselleen tottakai haluaa tarjota mahdollisimman hyvät lähtökohdat ja hyvän elämän. Ehkä avoimuus auttaa näissäkin, kunhan ei liian luottavainen ole kaiken suhteen. Tiedä sitä sitten, aika näyttää :) Alkaa kohta vastuu painaa jos liikaa näin vakavia pohtii turhaan ennalta :D

On kyllä jännä juttu miten oma vauva herättää niin vahvat tuntemukset ja jonkin sortin äidilliset vaistot. Itselläkin oikein kyynel vierähti eilen kun toinen niin kipuisena itki eikä mikään tuntunut heti auttavan. :( Äitin syliin sitten lopuksi oli hyvä rauhoittua ja nukahtaa. <3

Koiratkin kulkivat perässä ja tulivat viereen katsomaan kun istahdin, että mikä Sofialla hätänä..mamman mussukoita nekin.